Ihmeellinen mina

Nii on se vaa aika janna mite naa tunteet ja muut menee. Nyttenki kaikki menee iha kivasti, shoppailtu on ja ruoka on hyvaa. Perhe kysyy koko aja mite menee ja aina vastaan et hyvin. Aiti oli jo huolissaa ku pistin rasvaa naamaa et sarkeeks mun paa haluunko laaketta. Oon jo aika tottunu taha kotii vaikkei se oma olekkaa. Eli kaikki ok. Silti vaa tahtois kotii. Sillon ku on hauskaa naitte kans, nauretaa, ni tulee entista enemma ikava suomee ku miettii et vois olla heittamas lappaa omies kavereitte kans. Ja oudosti sita on alkanu arvostaa pieniaki asioita: pesukonetta, vessaa jos saa istua, sita et joku sanoo "hyvaa huomenta" suomeks. 21 paivaa koe aikaa ja sit tehaan uusia paatoksia. Ei nait tunteit kyl uskonu ikina kokevansa, en ees oikeestaa tiia mita ne on. Tai melkee ees tiia milt must oikeesti tuntuu. Iha hyva fiilis mut silti tekis mieli vaa sanoo et pakkaan nyt laukut ja meen kotii. Ei mitaa itkuparku juttua vaa enemma vahva tunne. Oikee tunne jos sita vois nii kuvailla. Mut edellee, kattelen ja seuraan itteani tan 21pv ja sit paatan mita teen.
Nii ja haluun kiittaa suuresta mielenkiinnosta blogia kohtaan :)